Lappeenrannassa LUTin kampuksella sijaitsee Ylioppilastalo (Laserkatu 10). Taloon on keskitetty opiskelijoille suunnattuja palveluita ja opiskelu- ja harrastetiloja. Ylioppilastalon aulassa on harmaa muistokivi, jossa lukee ”Lappeenrannan ylioppilastalon vihki käyttöön Tasavallan Presidentti Martti Ahtisaari 4.10.1994” Toimin itse tuolloin Lappeenrannan teknillisen yliopiston ylioppilaskunnan LTKY:n puheenjohtajana. Talohanke oli aikanaan meille teekkareille suuri ponnistus ja rahoitusta kerätessämme me emme keinoja kaihtaneet. Presidentinvaalit aikaan presidenttiehdokas Martti Ahtisaari oli saapunut LTKK:lle vakuuttamaan omaa sopivuuttaan Tasavallan Presidentiksi. Päätimme käyttää hyvässä nousukiidossa olevaa Mara-ilmiötä hyväksemme. Vaalipaneelin päätteeksi täyden luentosalin edessä kerroimme Ahtisaarelle talohankkeestamme ja annoimme Martille maksulapun kouraan. Pelimiehenä Martti osasi ottaa tilaisuudesta vaarin ja kaivoikin heti lompakostaan satasen, josta innostuneena menin kysymään: – Tulettehan sitten vihkimään Ylioppilastalon, mikäli Teidät Presidentiksi valitaan? Martti oli tähän valmis kuin lukkari sotaan ja me paiskasimme kättä päälle.
Noin hyvän pelisilmän omaava henkilö ei voi vaaleja hävitä ja meillä olikin ilo saada vieraaksemme Herra Tasavallan Presidentti Martti Ahtisaari vihkimään Lappeenrannan Ylioppilastalo virallisesti käyttöönsä. Koska presidenttejä ei joka vuosi kutsuta teekkareiden vieraaksi, oli protokollassa meillä hieman tuumittavaa. Maakuntamatkoja ei oltu juuri harrastettu ja olin itse nähnyt presidentin lähinnä televisiossa. Ainoa asia, josta arvelimme olevamme varmoja, oli ”Porilaisten marssin” esittäminen Suomen ykkösmiehen kunniaksi. Rahaa säästääksemme päätimme hoitaa homman kotikonstein. Tiedustelin siis paria viikkoa aikaisemmin korkeakoulumme mieskuorolta Teekkarilaulajilta, että tottahan nämä Porilaisten marssin osaavat. Vastaus oli EI, mutta pojat lupasivat laulun harjoitella, vaikka pitivätkin aikataulua kireänä. Presidentin kanslia antoi osaltaan ystävällisesti opastusta protokollan suhteen. Lähetimme heille tilaisuuden virallisen ohjelman ja kanslia ystävällisesti vastasi vierailua edeltävänä päivänä. Muuten olimme onnistuneet laatimaan Tasavallan Presidentin arvolle soveltuvan ohjelman tuota ”Porilaisten marssia” lukuun ottamatta. Kyseinen kappale oli kuulemma varattu vain valtiovierailujen yhteyteen. Minulla olikin sitten ikävä velvollisuus kertoa asiasta laulajille. Vierailun aattona kysäisin varovasti kautta rantain, että mitenkä se teidän ”Porilaisten marssinne” on lähtenyt kulkemaan. Vastaus kuului, että nyt alkaa sujua, mutta on siinä kova työ ollut. Poikia tietysti harmitti, kun minä kainosti ilmoitin, että kyllähän te varmaan muitakin lauluja osaatte, kun tätä ei sitten voidakaan esittää.
Kauan odotettu vierailupäivä koitti. Olimme tehneet tarvittavat etukäteisvalmistelut, jotta talo saataisiin kunnialla vihittyä. Koska valkoinen Ylioppilastalo muistuttaa kuulemma joidenkin vääräleukojen mielestä ruotsinlaivaa, päätimme kastaa talon laivojen tapaa. Kattoon olimme virittäneet nauhan varaan shamppanjapullon, joka nauhan leikkaamisen jälkeen läpinäkyvän muoviputken ohjaamana putoaisi rakentamaamme jättimäiseen teekkarilakkiin. Lakissa oli TKY:n teekkariveljiltämme saama ”Ylioppilastalon perskivi”, johon shamppanjapullo särkyisi. Yhdellä teekkareista oli povitaskussaan vasara, jolla hän olisi lyönyt pullon rikki, mikäli se olisi jostain syystä missannut kiven ja jäänyt ehjäksi. Tätä varotoimenpidettä ei onneksi tarvittu. Mietinkin vasta jälkeenpäin, kuinka turvamiehet olisivatkaan reagoineet teekkariin vasaralla huitomassa.
Lappeenrannan ylioppilastalolle olivat kokoontuneet kaupungin silmäätekevät. Idänkauppaa käsittelevän seminaarin jälkeen siirryimme nauhan leikkaukseen ja itse vihkimiseen. Korkeakoulumme silloinen rehtori Juhani Jaakkola yritti tapansa mukaan ottaa tilaisuuden ohjat omiin käsiinsä, mutta minä ehätin ensin. Ilmoitin napakasti, että ennen vihkimistä kuuntelemme puheet. Kunniateekkari Jarmo Kölhi teekkarilakki päässään kiitti puheessaan kaikkia ylioppilastalon hankkeeseen osallistuneita. Presidentti leikkasi nauhan ja kuului kova pamaus, kun shamppanjapullo putosi katosta ja särkyi suunnitelmien mukaisesti. Pieni protokollavirhe kävi allekirjoittaneelle, kun pyysin Tasavallan Presidenttiä kohottamaan maljan Ylioppilastalon kunniaksi, jonka hän toki mielellään tekikin. Jälkeenpäin kuulin, että virallisesti Presidentti ei kohota maljaa millekään. Riippuu näköjään kysyjästä.
Teekkarilaulajille oli jäänyt hieman hampaankoloon heidän turhaksi osoittautunut marssiharjoittelunsa. Omassa osuudessaan esiintyessään jokaisella laulajalla oli teekkarilakki tiukasti päässä. Kuuntelimme heidän taidokasta laulantaansa, kunnes yhdessä laulussa yhden säkeistön ajan pojat ottivat lakit päästään. Yleisön joukossa suupielet kääntyivät väkisin nauruun, kun jokaisella kuorolaisella oli laastari otsassa. Näin he luultavasti tunsivat sympatiaa maan isää kohtaan, joka vast’ikään Ruotsin matkalla oli satuttanut päänsä ja oli esiintynyt julkisuudessa laastari otsassa, mistä oli lehdistö sitten jaksanut spekuloida viikkotolkulla. Adjutantti oli jo aikeissa lähteä sanomaan jotain, mutta häneltäkin petti ns. pokka ja hänkin tyytyi vain pidättelemään nauruaan. Presidentti seisoi sen verta kauempana kuorosta, että hän ei kyseistä asiaa edes huomannut, ehkä hyvä niin. LTKK:n rehtori Juhani Jaakkolan taholta oltiin onneksi toivottu, että vierailun yhteydessä olisi hyvä paikka jollekin tunnelmaa keventävälle jäynälle, mikä myös näin tuli hoidettua.
Vihkimisen jälkeen muille vieraille oltiin varattu kahvit. Presidentiltä oli käynyt aikaisemmin pyyntö, että hän haluaisi keskustella tovin joidenkin riviopiskelijoiden kanssa heidän elämästään. Ilmoitin vihkimisen jälkeen, että kutsuvieraat voivat siirtyä vasemmalle puolelle nauttimaan kahvista ja Tasavallan Presidentti siirtyy oikealle puolelle keskustelemaan riviopiskelijoiden kanssa. Tästä sain kuulla jälkeenpäin kateellisilta tovereiltani, että olet sinä aika ihme mies, kun presidenttiäkin pystyt noin komentamaan. Minähän vain yritin saada asiat luistamaan. Kiitokseksi ystävällisestä vierailusta sekä meille tärkeän hankkeen Ylioppilastalon vihkimisestä lahjoitimme Presidentti Ahtisaarelle Ylioppilastalon avaimen, joka nykyisin toimii LTKY:n jakamana kunniamerkkinä. Talon vihkiminen onnistuikin luonnikkaasti. Kuulimme jälkeen päink että arvostettu vieras oli pitänyt vierailustaan sekä järjestämistämme pienistä jäynistä. Rehtori oli sitä mieltä, että rajoilla kuulemma liikuttiin, mutta onneksi kuitenkin juuri oikealla puolella. Ylioppilastalosta on ollut juhlavista avajaisistaan saakka opiskelijoille ja muillekin paljon iloa. Harrastetilat ovat aktiivisessa käytössä ja onpa talossa vietetty muutamat häätkin. Talon aulassa ulko-oven vieressä muistokivi kertoo talon vihkineen itse Presidentti Martti Ahtisaari. Saku Laapio, LTKY:n hallituksen puheenjohtaja 1994
- Saku Laapio