fbpx
Koti
English
Arabic
Haku
Valikko

Seuraa
meitä

Rauhan avaimia etsimässä

Julkaistu 11.12.2022

Millaisia ajatuksia ihmisoikeusaktivistilla, kouluttajapsykoterapeutilla, konfliktinratkaisun ammattilaisella ja kirkkoherralla on rauhasta aikana, jota määrittävät kansainväliset kriisit ja sota Euroopassa? CMI:n Mistä avaimet rauhaan -keskustelu avasi Avaimet rauhaan -näyttelyn Kallion kirkossa itsenäisyyspäivän aattona.

 

Mukana keskustelemassa olivat  kouluttajapsykoterapeutti Maaret Kallio, kirkkoherra Riikka Reina, CMI – Martti Ahtisaari Peace Foundationin varatoimitusjohtaja Hanna Klinge sekä ihmisoikeusaktivisti ja CMI:n nuorten rauhanlähettiläiden Lennon-ryhmän Rahim Alizada. Keskustelun moderoi CMI:n viestintäpäällikkö Antti Ämmälä. Kuva: Maria Santto / CMI

 

Kuluneeseen vuoteen on sisältynyt paljon epävarmuutta ja rauhattomuutta Venäjän hyökättyä Ukrainaan ja sodan synnyttämän energiakriisin, sekä muiden globaalien kriisien myötä. Ylen teettämän suomalaisten pelot ja haaveet 2022 -tutkimuksen mukaan tärkein asia suomalaisten elämässä on tällä hetkellä rauha.

Mitä rauha merkitsee tässä ajassa?

Rahim Alizada on kotoisin Afganistanista. ”Arvostan rauhaa enemmän verrattuna samanikäisiin nuoriin täällä Suomessa. Rauhanpuutteen vuoksi minulta oli riistetty monet oikeudet, en esimerkiksi voinut käydä koulua”, hän kertoi.

Alizada pakeni vuonna 1999 viiden vuoden iässä perheineen Afganistanista Iraniin, josta perhe muutti myöhemmin Suomeen. Nykyisin hän toimii ihmisoikeusaktivistina ja CMI:n nuorten rauhanlähettiläiden Lennon-ryhmän jäsenenä.

Konfliktinratkaisujärjestö CMI:n varatoimitusjohtajan Hanna Klingen mukaan rauha on pakeneva käsite, ei itsestäänselvyys. ”Meidän työssämme näkyy, että rauhan eteen pitää tehdä töitä. Emme tavoittele vain rauhaa vaan positiivista rauhaa – ei pelkästään väkivallan poissaoloa vaan myös omilla jaloillaan seisovia instituutioita”, hän korosti.

Kouluttajapsykoterapeutti Maaret Kallion työssä suomalaisten rauhattomuuden ja turvattomuuden tunteet ovat näkyneet voimakkaasti tänä vuonna, sodan lisäksi taustalla on myös pitkittynyt pandemia-ajan kuormitus. Kallio muistutti kuitenkin, kuinka kriisiaikanakin on tärkeää huomata, miten paljon hyvää, läpinäkyvyyttä, demokratiaa, turvaa ja rauhaa Suomessa on.

”Me olemme juuri nyt turvassa, vaikka uhkiakin tietenkin on. Rauhaakin on juuri nyt,” Kallio painotti.

Kirkkoherra Riikka Reina näkee, että rauhasta on viime vuosina tullut perushyödykkeen sijaan unelma – se on yhtäältä lahja ja toisaalta kokoaikainen tehtävä. Kirkko toimiikin rauhan puolesta monella tasolla: globaalilla, kansallisella ja paikallisella tasolla sekä ihmisen oma hengellisyyden kautta.

Reinan mukaan kirkko on globaalisti löytänyt roolinsa psykososiaalisen rauhanvälitystyön ammattilaisena. Kirkko rakentaa sovintoa pehmeiden arvojen kautta tukemalla vuorovaikutusta, anteeksiantoa ja dialogia, jotka kannattelevat positiivista rauhaa.

Kansallisella tasolla Reinan mukaan on vielä enemmän tehtävää sovinnon rakentamiseksi.

”Ei pidä unohtaa historiaa, jos pohtii esimerkiksi Kallion kirkkoa. Oli paljon vastakkainasettelua ja tämä rakennettiin merkiksi yhdenvertaisuudesta. Paikallinen rauhanrakennus on keskeisesti kirkon tehtävä. Miten tässä ajassa elämme täällä Kallion kaduilla,” hän totesi.

Nytkähdyksiä kohti rauhaa ja toivoa

Maaret Kallio korosti, että on tärkeää nähdä pieniä liikkeitä, jotka luovat myös lohtua ja turvaa. Ymmärrys luo rauhaa ja liikkeen tuntu kaikessa, pienessäkin, luo toivoa.

”On tärkeää nähdä, että asiat liikahtavat. Yhteiskuntana tai perheenä tavoitellaan usein valmista, täydellistä. Mutta kun keskeneräisyys päättyy, elämä päättyy”, Kallio muistutti.

Samaa mieltä oli Riikka Reina. ”Liike on tärkeää, kun jokin asia liikahtaa, kiitä itseäsi,” hän kannusti.

Myös CMI:n rauhanvälitystyössä tulokset ja toivon pilkahdukset näkyvät usein nytkähdyksittäin. CMI on mukana noin kahdessakymmenessäviidessä rauhanvälitys- tai dialogiprojektissa maailmanlaajuisesti. Työtä tehdään laajassa yhteistyössä, isomman arkkitehtuurin osana. Paikallinen omistajuus on tärkeää ja työssä pyritään laajaan mukaan ottamiseen, inklusiivisuuteen.

”Valonpilkahdukset ovat pieniä pilkahduksia. Kun tulee onnistumisia, olemme usein aika diskreetisti liputtamassa. Voitto on osapuolten ja kunnia kuuluu heille. Isoja otsikoita ei revitä työn luonteesta johtuen”, kertoi Klinge.

Kuluvana vuonna, pitkän koronapandemian jälkeen, CMI on jälleen päässyt tekemään työtä kentällä. Selkeitä valopilkkuja Klingen mukaan ovat olleet esimerkiksi afganistanilaisten naisjohtajien foorumi, jossa CMI ollut operatiivinen kumppani, sekä nuorten osallistuminen eri projekteissa. Lisäksi Afrikan unionin rauhanvälityksen tuloksena syntynyt Tigrayn tulitaukosopimus Etiopiassa luo toivoa.

Ihminen tarvitsee tekoja kriisien keskellä

Henkilökohtaisemmalla tasolla, kuinka tärkeää on löytää tapoja toimimiseksi rauhan puolesta?

”Ihminen tarvitsee tekoja. Kun kriisit tulevat lähelle, on todella tärkeää, että voi jotenkin toimia, vaikka teot tuntuisivat yksinkertaisilta ja pieniltä,” sanoi Riikka Reina.

Ensimmäisten pakolaisten tullessa Ukrainasta myös Kallion kirkko mahdollisti ruokapalvelun ensimmäisten kahden viikon ajan. Reinan mukaan ruokapalvelu olisi voitu toteuttaa myös verovaroin, mutta ihmisillä oli halu osallistua ja tehdä konkreettisia tekoja.

Rahim Alizada puolestaan aloitti Ukrainan sodan alkamisen jälkeen työn vastaanottokeskuksessa.

”Vaikka olinkin joskus paennut sotaa, tuli jälleen se sama tunne ja tunsin velvollisuutta auttaa. Pelkästään ajattelu ja myötätunto ei riitä, vaan on tehtävä muutakin. Voit esimerkiksi lahjoittaa tai muuten pitää ääntä,” Alizada kertoi.

Oma toiminta antaa usein myös muille energiaa lähteä mukaan, Alizada muistutti.

Kun kriisit ja turvattomuus koettelevat jaksamista

Entä millaisia keinoja meillä on rauhoittaa mieltä ja vahvistaa jaksamista kriisiaikana?

”Rauha on sitä, että kykenee olemaan rauhattomuudessa. Se ei ole pysyvä zen-tila. Oma mielenrauhani on aika vahva, se ei tarkoita, että olisin aamusta iltaan rauhan tunnelmissa. Voi olla rauhassa pelokas tai jakaa sitä, että ”hei, minulla on hankalaa tässä”. Jakaminen on rauhoittavaa ja tekee olon turvallisemmaksi,” korosti Maaret Kallio.

Kallion mukaan tärkeää on ymmärtää mitä itsessä tapahtuu ja miten reagoi. Hän muistutti myös kuuntelemisen merkityksestä: kun ihminen tai yhteisö tulee kuulluksi, yleensä se rauhoittaa ja sen jälkeen aukeaa korva toiselle.

Rahim Alizadan mukaan arjen tavallisista asioista nauttiminen ja perheen kanssa oleminen on tärkeintä. ”Ja ennen kaikkea mielenrauha – minulle se tulee siitä, että kun laitan pääni tyynyyn niin tiedän, että olen tyytyväinen itseeni. Ei siksi, että olen tehnyt jotain isoa vaan siksi, että jokaisella tässä maailmassa on jokin vastuu. Mietin, että voisin olla Afganistanissa kärsimässä nälästä ja kylmyydestä, mutta minun tilanne on paljon parempi. Käytän tätä tilannetta auttaakseni niitä, jotka eivät voi itse toimia”, Alizada kertoi.

Entä mitä vuodelta 2023 voi toivoa?

”Toivon että pahuus muuttuu hyväksi ja rauha tulisi maailman jokaiseen koloon. Henkilökohtaisella tasolla yritän parantaa ymmärrystäni ja auttaa mahdollisimman paljon ihmisiä ja toimia sellaisten arvojen eteen, että saisimme rauhan takaisin tähän maailmaan. Rauha karkaa koko ajan kauemmaksi, ja se johtuu meistä ihmisistä,” sanoi Rahim Alizada.

Hanna Klinge toivoo, että Ukrainassa nähtäisiin ensi vuonna tukitauko. Klingen mukaan nähtävissä on ollut positiivista liikettä ja on pystytty neuvottelemaan.

”On liikettä hyvään – toivotaan, että se vielä kiihtyy. Samalla toivon, että kansainvälinen yhteisö ei herpaannu muiden konfliktien suhteen. Ukrainan konflikti on saanut perustellusti ison huomion. Ukrainan tilanne on toisenlainen ja saattaa muuttaa paradigmaa saman verran kuin 9/11 aikoinaan. Mutta ei saa unohtaa kärsimystä maailmalla ja panostusta kaivataan edelleen. YK, EU tai muutkaan kansainvälisen yhteisön formaatit eivät saa luovuttaa,” vetosi Klinge.

Maaret Kallio korosti, että toivoa tarvitaan, ja hyvää on taatusti myös tulossa. ”Emme voi luvata, että jokin kärsimys päättyy, mutta voimme luvata, että olemme rauhassa toistemme kanssa.”

***

CMI – Martti Ahtisaari Peace Foundationin Mistä avaimet rauhaan -keskustelu 5.12. Kallion kirkon kappelisalissa oli osa pääkaupunkiseutua, Tamperetta ja Turkua kiertänyttä Avaimet rauhaan -näyttelyä, joka esitteli sotien ja konfliktien takia kotinsa menettäneiden avaimia ja tarinoita.

Voit kuunnella keskustelun tallenteena CMI:n Instagram-tililtä täältä