Kyberavaruutta käytetään yhä enemmän konflikteissa – kolme tapaa, joilla rauhanvälittäjät voivat torjua uhkia

Digitaalisen ympäristön huomioiminen on yhä tärkeämpää konfliktien ymmärtämisessä ja ratkaisuprosessien suunnittelussa. Rauhanvälittäjien on tunnistettava digitaaliset riskit, vahvistettava normeja ja sääntöjä kyberavaruudessa sekä lisättävä kyberasioiden käsittelyn läpinäkyvyyttä, kirjoittaa CMI:n toimitusjohtaja Janne Taalas.

CEO of CMI, Janne Taalas. Photo: Maria Santto

Kybertilan merkitys konfliktien ratkaisussa ja sovittelussa on kasvussa. Sovittelun kannalta kyberavaruuden konfliktit eivät ole yksittäisiä ilmiöitä, vaan jatkumoa reaalimaailman geopoliittisille, sosioekonomisille ja poliittisille kysymyksille. Kyberavaruutta käytetään yhä useammissa konflikteissa tuen ja resurssien keräämiseen sekä viholliseen kohdistuviin hyökkäyksiin.

Kyberulottuvuuden nousu konflikteissa antaa rauhanvälitykselle uuden näkökulman, mutta se ei tarkoita perinteisten menetelmien täydellistä luopumista. Digitaalinen maailma on yhä tärkeämpi konfliktien dynamiikan ymmärtämisessä ja konfliktien ratkaisuprosessien suunnittelussa. Pelkkä kyberongelmien ratkaiseminen ei kuitenkaan riitä. Kaikessa kestävässä rauhassa on puututtava kattavasti konfliktin taustalla oleviin syihin. Digitaalisia kysymyksiä on käsiteltävä osana rauhanvälitystä, ei itsenäisenä elementtinä.

Rauhanvälitys on omaksunut aktiivisesti sosiaalisen median (katso esimerkiksi ”YK:n digitaaliteknologiat ja sovittelu aseellisissa konflikteissa”), ja sosiaalisen median dataa hyödynnetään yhä enemmän konfliktidynamiikan analysoinnissa – joissain tapauksissa on jopa pyritty rajoittamaan sosiaalisen median käyttöä rauhansopimuksissa. Rauhanvälityksessä on kuitenkin kiinnitetty vähemmän huomiota haitallisen kybertoiminnan, kuten vakoilun, hakkeroinnin, sabotoinnin ja terrorismin, torjuntaan.

Ehdotan rauhanvälitykseen kolmeosaista sovittelustrategiaa haitallisen kybertoiminnan torjumiseksi tehokkaammin. Ensinnäkin sen merkitys ja digitaaliset riskit tunnistettava. Hyvä paikka aloittaa on YK:n, CyberPeace -instituutin ja CMI:n luoma kyberhygienian ja digitaalisen riskinhallinnan verkko-oppimisalusta välittäjille.

Strategian toinen osa on vahvistaa kybertilan normeja ja sääntöjä, jotka ovat kehittyneet viimeisen kymmenen vuoden aikana. YK:n prosessit ovat luoneet normit vastuullisesta valtion käyttäytymisestä kyberavaruudessa. Samaan aikaan käynnissä on ollut useita prosesseja (kuten Paris Call), joiden tarkoituksena on selkeyttää valtioista riippumattomien toimijoiden, erityisesti yritysten sääntöjä. Rauhanvälitystyön tulee pyrkiä vahvistamaan näitä ponnisteluja säännellymmän ja ennakoitavamman kyberkäyttäytymisen edistämiseksi ja tukemaan luottamusta lisääviä toimia kyberavaruudessa.

Kolmanneksi sovittelun tulisi ymmärtää avoimuuden merkitys kyberongelmien käsittelyssä. Avoimuus on uhka ja torjuntakeino vahingollisten toimijoiden toimintakyvylle. Myös kyberoperaatioiden tahattomista seurauksista on herännyt avoimuushuoli. Aiemmat vihamieliset kyberoperaatiot, kuten NotPetya- ja WannaCry-haittaohjelmat, ovat vaikuttaneet merkittävästi ja aiheuttaneet tuhoa suuren väestön keskuudessa. Rauhanvälittäjien tulisi pystyä tuomaan esiin mahdollisia vahinkoja, joita haitallisiin kyberoperaatioihin osallistuvat konfliktien osapuolet saattavat aiheuttaa.

Nämä kolme strategian elementtiä ovat tuttuja rauhanvälittäjille, jotka ovat tottuneet käsittelemään erittäin ristiriitaisia ​​tilanteita, ja osapuolille, jotka ovat valmiita ottamaan käyttöön kaikki keinot voittaakseen. Ehkä uusinta on syvenevä yhteistyö yksityisten yritysten kanssa. Kyberavaruus eroaa muista alueista, joilla konflikti kehittyy siinä, että se kytkeytyy yksityisten toimijoiden toimintaan. Se on todella monen sidosryhmän toimintaa. Välittäjien on siksi tehostettava kumppanuuksiaan kyberavaruudessa toimivien yritysten kanssa.

Artikkelin alkuperäinen julkaisu  Cyberwatch Finland 2/2022.
(teksti on käännös)