Nato-Suomen on jatkettava työtä rauhan puolesta

Poika Lvivin rautatieasemalla maaliskuussa 2022. Kuva: Kirkon Ulkomaanapu

Sotilaallinen liittoutuminen ei ole syy vähentää rauhanvälitystyötä ja rauhanrakennusta, vaan pikemminkin tehostaa niitä, korostavat CMI:n, Kirkon Ulkomaanavun ja Suomen Lähetysseuran toiminnanjohtajat.  

Suomen Nato-jäsenyyden ja rauhanvälitystyön yhteensopivuus on herättänyt kysymyksiä. Saako, pystyykö ja haluaako Nato-Suomi jatkaa aktiivista ulkopolitiikkaa, jolla pyritään ehkäisemään ja ratkaisemaan kansainvälisiä konflikteja sekä luomaan edellytyksiä oikeudenmukaiselle ja kestävälle rauhalle.

Rauhanvälityksestä on muodostunut kansanvälinen brändi Suomelle. Maan poliittinen johto on profiloitunut kansainvälisten keskustelujen ja yhteyksien ylläpitäjänä. Suoria korkean tason suhteita myös vaikeisiin kumppaneihin arvostetaan laajasti. Samoin arvostetaan sitä, että Suomi on sitoutunut tukemaan kansainvälisten konfliktien ratkaisua, ei pelkästään puheiden tasolla vaan myös käytännössä.

Suomen rauhanvälitystyö, mikä pitää sisällään myös pitkäkestoisemman rauhanrakennuksen tukemisen, perustuu tiiviiseen yhteistyöhön valtion ja kansalaisjärjestöjen välillä. Edustamamme järjestöt ovat viime vuosikymmeninä nousseet kansainvälisen tason toimijoiksi konfliktien ennaltaehkäisyssä ja rauhan rakentamisessa. Yhteensä meillä on töissä satoja asiantuntijoita, jotka tukevat Suomenkin kannalta tärkeiden alueiden yhteiskunnallista rauhaa ja kehitystä. Emme tuputa valmiita ratkaisumalleja, vaan tuemme paikallisia ihmisiä ratkaisemaan ristiriitoja ja kehittämään kestävämpiä yhteiskuntia heidän omien tarpeidensa pohjalta. Toimimme Euroopan lähialueilla, Afrikassa, Lähi-idässä ja Aasiassa ja pyrimme vahvistamaan erityisesti naisten toimijuutta kestävän rauhan edellytyksenä.  Myös nuorten ja marginalisoitujen ryhmien osallistaminen rauhantyöhön on työn tärkeä periaate. Työ rauhan puolesta on entistä tärkeämpää tilanteessa, jossa konflikteja yritetään enenevässä määrin ratkaista sotimalla, ei neuvottelemalla.

Emme ole irrallaan kansainvälisestä politiikasta. Työmme ei kuitenkaan perustu Suomen kansainvälispoliittiseen asemaan, vaan osaamiseemme ja kykyymme saavuttaa paikallisten ihmisten luottamus. Meitä ei yleensä pyydetä paikalle, koska olemme suomalaisia vaan koska pystymme auttamaan jonkin ongelman ratkaisemisessa. Toki suomalaisten tunnettuus rauhanvälitystyössä ja suomalaiset arvot vaikuttavat työhömme – myös kansainvälisillä asiantuntijoillamme – mutta emme toimi maailmalla ensisijaisesti suomalaisina. Se, että Suomi liittoutuu sotilaallisesti, ei siten suoraan vaikuta toimintaamme.

Epäsuora vaikutus asialla varmasti on. On mahdollista, että joissain tilanteissa, varsinkin heti jäsenyyden alkuvaiheessa, toimintaamme voi kohdistua epäilyjä. Siksi meidän tulee pystyä olemaan korostetun tasapuolisia suhteessa konfliktien osapuoliin. Nato-jäsenyydellä voi olla myös jossain tapauksissa työtämme tukeva vaikutus, koska se avaa uusia yhteistyömahdollisuuksia.

Norja on osoittanut, että Nato-jäsenyyden ja rauhanvälitystyön voi sovittaa tehokkaasti yhteen. Norja on noussut yhdeksi merkittävimmistä rauhanvälitystä globaalisti tukevista maista, vaikka se on ollut vuosikymmenet tukevasti Naton jäsen. Muutaman kuukauden takaiset Oslossa käydyt neuvottelut Afganistanin Taliban-liikkeen kanssa ovat hyvä esimerkki tästä. Myös Turkin ja Israelin – sotilaallisesti liittoutuneiden maiden – aktiivinen toiminta Ukrainan ja Venäjän välillä osoittaa, että sotilaallinen liittoutumattomuus ei ole vaatimus rauhanvälitykselle.

Suomen mahdollisuudet rauhanvälitykseen eivät vähene vaan ne muuttuvat Nato-jäsenyyden myötä. Uudessa tilanteessa uusia mahdollisuuksia tulee aktiivisesti hakea.

Ydinkysymys on, onko rauhanvälitys jatkossakin olennainen osa Suomen ulkopolitiikkaa. Mielestämme Nato-jäsenyys ei ole syy vähentää rauhantyötä vaan pikemminkin tehostaa sitä. Suomen vahvuudet rauhanvälityksessä ja rauhanrakennuksessa ovat kiistattomat: meillä on tällä saralla pitkät perinteet ja luotettava maine. Meillä on toivoa herättävä tarina köyhästä ja sisällissodan runtelemasta maasta maailman vakaimmaksi ja onnellisimmaksi kansaksi. Yhteiskuntamme rakenteet tasa-arvosta kaksikielisyyteen ja poliittisten instituutioidemme vahvuus ja toimivuus – kuten Nato-keskustelussa on jälleen todistettu – ovat luonteva ponnistuspohja rauhanvälitystyölle.

Käytännön rauhanvälitystyömme ja rauhanrakennus parantaa kaikkien suomalaisten turvallisuutta sekä tukee Suomen ulkopoliittisia tavoitteita. Huomio on nyt Nato-jäsenyydessä, mutta katse kannattaa nostaa hieman kauemmas. Onnistuminen Suomen Etyj-puheenjohtajuudessa vuonna 2025 ja toivottavasti YK:n turvallisuusneuvoston jäsenenä vuosina 2029-30 sekä vaativat Suomelta rauhantyön osaamista että mahdollistavat suomalaisen osaamisen esittelyn isoilla kansainvälisillä areenoilla. Olemme osaltamme valmiita tähän työhön.

Janne Taalas, toimitusjohtaja, CMI – Martti Ahtisaari Peace Foundation

Jouni Hemberg, toiminnanjohtaja, Kirkon Ulkomaanapu  

Rolf Steffansson, toiminnanjohtaja, Suomen Lähetysseura

Kirjoitus on julkaistu Turun Sanomien Puheenvuoro-palstalla 7. kesäkuuta 2022.