Maailman uusi epäjärjestys

CMI:n hallituksen puheenjohtaja Alexander Stubb

Elämämme erikoista aikaa. Toisaalta olemme palanneet vuosikymmeniä taaksepäin kylmän sodan aikaiseen valtapolitiikkaan – kuitenkin entistä epävakaammassa ja arvaamattomammassa maailmassa. Pystyykö epäyhtenäinen ja erimielinen kansainvälinen yhteisö vastaamaan tämän ajan vakaviin haasteisiin? Vai joudummeko toteamaan, että liberaali demokratia, vapaa markkinatalous ja globalisaatio olivat vain muutaman sukupolven kokeilu.

Tarkastelen maailman nykytilaa kolmen käänteentekevän vuoden kautta: 1945, 1989 sekä 2016. Vuonna 1945 päättyi toinen maailmansota, siihenastisen historian tuhoisin ja eniten ihmishenkiä vaatinut sota. Rauha oli toisaalta uuden yhteistyön alku. Kaikki sodan osapuolet halusivat, ettei mitään vastaavaa tapahtuisi enää koskaan. Tämä johti nykyisten monikeskeisen järjestelmän ja sen symbolin Yhdistyneiden kansakuntien syntyyn. Ironista, mutta samaan aikaan alkoi maailman kahtiajakautuminen. Kylmän sodan aikakausi oli Yhdysvaltain johtaman vapaan markkinatalouden ja Neuvostoliiton vetämän autoritääriseen suunnitelmatalouden valtataistelua ympäri maailmaa. Kaksijakautuneen maailman aikakautta kesti yli 45 vuotta.

Vuosi 1989 oli ehdottomasti yksi tämän vuosisadan toiveikkaimpia vuosia. Kylmän sodan aikakausi alkoi olla ohi – Berliinin muuri murtui, kommunistinen Neuvostoliitto oli konkurssin partaalla, Baltian maiden itsenäisyyshaaveet alkoivat vahvistua ja saman aikaan EU:ssa alkoi jäsenmaiden yhdentymiskehitys. Siirryttiin yhden supervallan ja sen transatlanttisten ystävien vapaan, liberaalin demokratian aikakauteen. Yhdysvallat hallitsi maailmaa kaikilla aloilla niin tieteessä, taiteessa, viihteessä kuin teknologian ja aseteollisuuden kehityksessä. Kansainvälisen politikan tutkija Francis Fukuyama puhui länsimaisen liberaalin demokratian päätepisteestä – historian päättymisestä – liberalismin tavoitteet oli saavutettu. Ainakin niin silloin luultiin. Demokratisoitumisen huumassa ei huomattu, etteivät kaikki pysyneet perässä – tai edes halunneet pysyä perässä.

Vuosi 2016 oli takaisku monille liberaaleille vaikuttajille kautta läntisen maailman. Alkoi uusi epäjärjestyksen aikakausi. Kansa haastoi päättäjät. Yhdysvaltain presidentiksi valittiin Donald Trump ja Iso-Britannia äänesti itsensä ulos EU:sta. Jo useamman vuoden muhinut tyytymättömyys alkoi purkautua populismina ja esimerkiksi valtion roolin, puolueiden, median ja instituutioiden kyseenalaistamisena – jopa vähättelynä. Mielipiteiden jakautuminen heijastui tiedonvälitykseen, jossa yleistyivät vihapuhe, valeuutiset ja trollaus. Vakavien väkivaltaisen konfliktien määrä lähti taas nousuun samaan aikaan kun autoritääristen johtajien valtapolitiikka on heikentänyt kansainvälistä sopimusjärjestelmää, diplomatian käytäntöjä ja monikeskeistä yhteistyötä. Maailma oli jälleen jakautunut – nyt kolmen suurvallan Yhdysvaltain, Venäjän ja Kiinan kesken.

Olemme eläneet kolme vuotta uudessa säännöttömässä, kovan valtapolitikan maailmassa. Haastavaa tilanteesta tekee se, että lähiaikoina joudumme yhdessä, kansainvälisenä yhteisönä, tekemään suuria koko ihmiskuntaamme koskevia päätöksiä liittyen muun muassa ilmastonmuutokseen, digitalisaatioon, konflikteihin ja pakolaisuuteen. Meidän pitäisi jotenkin löytää tapa tehdä yhteistyötä ja saada monenkeskinen päätöksenteko taas houkuttelevaksi. Mutta onko siihen tahtoa ja taitoa?

Olen ollut CMI:n hallituksen puheenjohtaja syksystä 2017. CMI:n visio perustuu rauhannobelisti, presidentti Martti Ahtisaaren viisaalle ja toiveikkaalle näkemykselle siitä, että kaikki konfliktit voidaan ratkaista. Ahtisaaren maailmakuva perustuu syvään vakaumukseen ihmisten välisestä tasa-arvosta ja tasapuolisesta kohtelusta niin virallisissa kuin epävirallisissakin tilanteissa. Mikään ei voita rehellistä ihmiseltä-ihmiselle kohtaamista. Se voi saada aikaan ihmeitä. Tämä on näkynyt myös presidentti Ahtisaaren rauhanvälitysperiaatteissa ja CMI:n työssä – kaikkia konfliktin osapuolia kohdellaan tasavertaisesti, kunnioituksella ja aidosti yrittäen ymmärtää. Näitä vuoropuhelun taitoja tarvitsee tällä hetkellä niin Suomi, Eurooppa kuin koko maailma.

Kirjoitus on alun perin julkaistu Uuden Suomen Vieraskynä-palstalla. Kirjoitus on osa CMI:n ja Uuden Suomen blogiyhteistyötä.