Sodat ovat muuttuneet – aseellisista ryhmistä on tullut osa konfliktien kestävää ratkaisua

Lähi-idän ja Pohjois-Afrikan ohjelman virkaa tekevä johtaja Ed Marques

Aseelliset ryhmät ovat keskeinen osapuoli yhä useammassa konfliktissa. Siksi niiden on oltava myös osa ratkaisua, kun kestävää rauhaa rakennetaan. CMI:n kaltaiset itsenäiset konfliktinratkaisujärjestöt voivat avata aseellisiin ryhmiin epävirallisia keskusteluyhteyksiä, rakentaa luottamusta ja luoda näin pohjaa kestävälle rauhanprosessille.

Sodan kuva on muuttunut kylmän sodan jälkeen. Siinä missä perinteisesti sodat ovat olleet valtioiden välisiä yhteenottoja, nykyisille konflikteille on ominaista, että niitä käydään valtion rajojen sisällä. Lisäksi konflikteissa on usein mukana ainakin yksi ei-valtiollinen aseellinen toimija, joka taistelee toista ryhmää tai valtion turvallisuusjoukkoja vastaan. Konfliktit syttyvät niin sanotuissa hauraissa valtioissa, joissa valtion rakenteet pystyvät vain rajallisesti huolehtimaan kansalaisten peruspalveluista, hyvinvoinnista ja turvallisuudesta. Nykymuotoiset konfliktit asettavat myös uusia haasteita rauhan rakentamiselle. Aseellisten ryhmien nousu keskeisiksi toimijoiksi konflikteissa vaatii ryhmien huomioimista myös rauhanprosesseissa, jotta kestävän rauhan saavuttaminen olisi mahdollista.

Kaikkien keskeisten ryhmien on oltava mukana rauhan aikaansaamiseksi

Aseellisten ryhmien katsotaan usein hauraissa valtioissa pitkittävän epävakautta ja heikentävän mahdollisuuksia saavuttaa rauha. Kyse on kuitenkin moninaisista ryhmistä, jotka ovat tavoitteiltaan, organisaatiorakenteiltaan, strategioiltaan ja ideologioiltaan hyvin erilaisia. Ryhmien päätavoitteet vaihtelevat poliittisista taloudellisiin ja ideologisiin. Osa on erittäin hierarkkisia ja vahvasti sidoksissa tiettyyn alueeseen, toiset taas toimivat ylikansallisesti ja perustuvat löyhiin verkostoihin. Myös ryhmien suhteet ympäröivään yhteiskuntaan vaihtelevat suuresti avoimesta vihamielisyydestä tilanteeseen, jossa tietty ryhmä tarjoaa valtiolle kuuluvaksi miellettäviä palveluita.

Aseellisten ryhmien laaja kirjo vaatii erilaisia lähestymistapoja. Päätös siitä, otetaanko jokin ryhmä mukaan rauhan rakentamiseen vai ei, täytyy tehdä tapauskohtaisesti huolellisen harkinnan jälkeen.

Painavia syitä aseellisten ryhmien osallistamiselle, tai ainakin sen harkitsemiselle, on monia. Siviilien suojelu on yksi tärkeimmistä. Kaikki mahdollinen tulisi tehdä konfliktin lopettamiseksi ilman väkivallan käyttöä. Aseellisten ryhmien osallistamisen puolesta puhuvat myös käytännön syyt.

Kestävimmät tulokset konfliktien ja sotien ratkaisemiseksi saadaan aikaan poliittisin neuvotteluin. Pelkkä sotilaallinen voima saa harvoin aseelliset ryhmät lopettamaan pysyvästi toimintaansa.

Terrorismin vastainen sota on lisännyt epäluuloa

Aseelliset ryhmien osallistaminen ei ole ongelmatonta. Niiden lähestymiseen saattaa liittyä sekä poliittisia että turvallisuuteen liittyviä riskejä. Yksittäiset valtiot ja kansainvälinen yhteisö ovat tämän vuoksi syystäkin varovaisia. Terrorismin vastainen sota on osaltaan lisännyt epäröivää suhtautumista, ja sen mukanaan tuoma lainsäädäntö on kaventanut toimintakenttää suhteessa aseellisiin ryhmiin.

Hallitusten ja virallisten poliittisten toimijoiden vastahakoisuutta selittää myös huoli siitä, että keskusteluyhteyksien avaaminen ja aseellisten ryhmien ottaminen mukaan poliittisiin prosesseihin voidaan nähdä niiden aseman tunnustamisena. Epäviralliset toimijat voivat luoda yhteyksiä aseellisiin ryhmiin ilman vastaavaa riskiä.

Toisinaan aseellisten ryhmien poissulkeminen poliittisista prosesseista voi olla perusteltua. On kuitenkin tärkeää muistaa, että tiettyjen ryhmien, tai niiden osien, sulkeminen rauhanprosessien ulkopuolelle ei saa ryhmiä katoamaan.

Hyödyt ohittavat ulkopuolelle jättämisen hinnan

On kasvavassa määrin tunnustettu, että aseellisten ryhmien on oltava osa ratkaisua, jos ja kun ne ovat myös osa ongelmaa ja laajemmin osa konfliktista kärsivää yhteiskuntaa. Jos ryhmiä ei tavalla tai toisella oteta huomioon rauhanprosessin aikana, vaarana on, että ne horjuttavat tarkoituksella neuvotteluja.

Aseelliset ryhmät on mahdollista ottaa mukaan eri tavoin. Ne voivat osallistua epävirallisiin keskusteluihin tai tulla mukaan virallisiin rauhanneuvotteluihin.

Ennen varsinaisia neuvotteluita on tärkeää kartoittaa huolellisesti aseelliset ryhmät, suunnitella, miten niiden kanssa ollaan tekemisissä, pyrkiä lisäämään luottamusta ja helpottaa tiedonkulkua kaikkien merkittävien osapuolten välillä. Lopulta tarkan harkinnan jälkeen on päätettävä, miten aseelliset ryhmät otetaan mukaan varsinaisiin neuvotteluihin.

Kun neuvottelut ovat alkaneet, lähestysmistavan tulisi olla käytännönläheinen. Joissain tapauksissa tarvetta voi olla tukea ryhmien osallistumismahdollisuuksia.

Ryhmien neuvotteluvalmiuksia voidaan kehittää esimerkiksi parantamalla niiden kykyä kompromisseihin ja kykyä kirkastaa omia tavoitteitaan. Mistä ryhmät haluavat pitää ehdottomasti kiinni, missä ne voivat joustaa? Toisissa tapauksissa voi olla tärkeää kehittää lähestymistapoja, jotka ottavat huomioon ryhmien poliittiset tavoitteet ja jotka varmistavat, että ryhmien ääni kuuluu laajasti kaikissa heitä koskevissa kysymyksissä. Keskiössä voi olla myös ryhmien ja muiden osapuolten välisen epävirallisen vuoropuhelun tukeminen koko prosessin ajan.

Aseellisilla ryhmillä on tärkeä rooli myös rauhansopimuksen täytäntöönpanovaiheessa. Ryhmillä on valmiuksia ja mahdollisuuksia vaikuttaa sekä väkivallan lopettamiseen että vakauden lisäämiseen konfliktin jälkeisenä aikana.

Itsenäiset konfliktinratkaisujärjestöt, kuten CMI, kykenevät toisinaan luomaan aseellisiin ryhmiin helpommin yhteyksiä kuin viralliset tahot. CMI:n etuna on sen epävirallinen asema, joka antaa sekä liikkumavaraa että ketteryyttä toimia. Riski aseellisten ryhmien legitimiteetin kasvattamiselle on pienempi. Epävirallisten keskusteluyhteyksien avaaminen aseellisten ryhmien kanssa voi onnistuessaan kasvattaa ymmärrystä paitsi itse ryhmästä myös meneillään olevasta konfliktista ja sen ratkaisuun vaadittavista tekijöistä, lisätä luottamusta ja luoda pohjaa kestävälle rauhanprosessille.

Blogin kirjoittamiseen ovat osallistuneet myös CMI:n asiantuntijat Sylvia Rognvik ja Mimi Massala. Kirjoitus on alun perin julkaistu Uuden Suomen Vieraskynä-palstalla. Kirjoitus on osa CMI:n ja Uuden Suomen blogiyhteistyötä.