Vuoropuhelu auttaa korjaamaan sodan jälkiä Ukrainassa
Julkinen maraton -nimellä kulkevat keskustelutilaisuudet ovat Ukrainan kaupungeissa murtaneet tabuja ja rakentaneet vuoropuhelua toisiinsa epäluuloisesti suhtautuvien ihmisryhmien välillä.
Tatiana Mosentsevan mukaan Julkisen maratonin kaltaisille keskustelutilaisuuksille on suuri tarve. ”Ihmiset haluavat päästä ratkaisemaan ongelmia, jotka koskettavat kaikkia ukrainalaisia.”
Venäjä-mieliset mielenosoittajat yrittivät keväällä 2014 ottaa haltuunsa Tatiana Mosentsevan kotikaupungin Harkovan, mutta turhaan.
”Silloin ymmärsin, kuinka hauraalla pohjalla Ukrainan vakaus on. Päätin, että teen voitavani, jotta Ukrainasta tulisi vahvempi.”
Viime vuoden keväästä lähtien Mosentseva on ollut mukana järjestämässä Julkinen maraton – nimellä kulkevia keskustelutilaisuuksia pitkin Ukrainaa. Tähän mennessä tilaisuuksia on järjestetty 11:stä eri kaupungissa.
Julkinen maraton tuo yhteen ihmisiä, jotka eivät muuten välttämättä tapaisi, ja auttaa heitä rakentamaan yhteisymmärrystä siitä, miten sodan repimä maa voidaan yhdistää uudelleen rauhan saavuttamiseksi. Julkisen maratoniin on osallistunut muun muassa maan sisäisiä pakolaisia, Ukrainan armeijan sotilaita, sotaveteraaneja, kansalaisaktivisteja, papistoa ja toimittajia.
Julkinen maraton lähtee ajatuksesta, että vuoropuhelua eri ihmisryhmien välillä tarvitaan kipeästi sodan aiheuttamien jakolinjojen korjaamiseksi. Maraton rikkoo tabuja, sillä tulehtuneessa yhteiskunnallisessa ilmapiirissä vuoropuhelu esimerkiksi Donbassin vallatuilta alueilta tulevien pakolaisten kanssa voidaan nähdä kielteisessä valossa.
Silti Mosentsevan mukaan kaikissa 11 kaupungissa osallistujien lähettämä viesti oli Ukrainan tulevaisuuden kannalta ”hyvin positiivinen”.
”Yksikään osallistujista, riippumatta siitä, kuinka paljon sota oli traumatisoinut heitä tai heidän yhteisöjään, ei ollut sitä mieltä, että Donbass on erotettava Ukrainasta. Kaikki sanoivat, että näillä alueilla asuvat ihmiset ovat heidän maanmiehiään ja -naisiaan.”
”Ihmiset ymmärsivät, että heillä on syy olla yhdessä tässä maassa. Heillä oli yhteisiä näkemyksiä ja he kykenivät ymmärtämään toisiaan riippumatta siitä, mitä poliittisia mielipiteitä heillä oli, missä he asuivat ja mikä heidän henkilökohtainen historiansa oli.”
Irina Gladka (vas.) johtaa Rauha kämmenelläsi -nimistä pakolaisia auttavaa kansalaisjärjestöä. Oleh Saakian on politiikan tutkija ja yksi maratonin perustajista.
Miten maan sisäiset pakolaiset voisivat integroitua nykyistä paremmin?
Ukrainassa on ruohonjuuritasolla vähän vuoropuhelua eri ihmisryhmien välillä, eivätkä tavalliset ihmiset juurikaan matkusta on elämänpiirinsä ulkopuolelle. Monelle valtakunnalliset televisiokanavat ovat ainoa ikkuna ulkomaailmaan, mutta nekin tarjoavat oman värittyneen kuvansa todellisuudesta.
Kaikki tämä luo otollisen maaperän väärille käsityksille eri ihmisryhmistä. Sota on lisännyt vastakkainasetteluja. Keskeinen ongelma on suhtautuminen noin 1,5 miljoonaan maan sisäiseen pakolaiseen, jotka tulevat Itä-Ukrainasta Donetskin ja Luhanskin alueilta. Jotkut ukrainalaiset suhtautuvat pakolaisiin epäluuloisesti. Osa syyttää heitä Venäjän kätyreiksi.
Yksi maan sisäisistä pakolaisista on Irina Gladka, joka pakeni sotaa idästä Donetskin kaupungista Keski-Ukrainassa sijaitsevaan Zhitomiriin. Nyt hän johtaa 300:aa pakolaista auttavaa Rauha kämmenelläsi -nimistä kansalaisjärjestöä.
”Pakolaisten päälimmäisinä huolenaiheina ovat kysymykset siitä, milloin sota viimein loppuu ja miten voimme integroitua niihin yhteisöihin, joissa asumme tällä hetkellä”, Gladka kuvailee.
Pakolaisia ei osin ole kohdeltu reilusti. Ukrainan hallituksen ohjelmien toimeenpano pakolaisten auttamiseksi on paikoin jäänyt puolitiehen. Myös paikallistasolla päättäjien asenteissa on korjattavaa, sanovat maratonin osallistujat.
Gladkan mukaan suurin ongelma on säällisten asuntojen puute. Gladka ja 300 muuta Zhitomirin pakolaista asuvat kerrostalossa, mutta sitä ei ole kytketty kaupungin keskuslämmitysjärjestelmään. Samalla talvi tekee tuloaan.
Gladkan mukaan Zhitomirissa pidetty Julkinen maraton auttoi jakamaan tietoa siitä, millaista apua pakolaisille on tarjolla. Pakolaiset myös tapasivat keskustelutilaisuudessa kasvokkain sotilaita ja sotaveteraaneja, jotka virheellisesti ajattelivat heidän olevan separatisteja.
”Me olimme avoimia näille ihmisille. Vastaavasti he oppivat tuntemaan meidät aiempaa paremmin ja ymmärtämään, mitä oikeasti ajattelemme”, Gladka sanoo.
Yksi keskustelutilaisuuksista järjestettiin Dnipron kaupungissa toukokuussa.
”Ilman propagandaa on mahdollista katsoa todellisuutta toisesta näkökulmasta”
Politiikan tutkija Oleh Saakianin mukaan Julkisen maratonin ajatuksena on tarjota vaihtoehtoinen malli Ukrainan uudelleenyhdistymiselle. Saakian on yksi maratonin perustajista.
Saakian korostaa, että keskustelu uudelleenyhdistymisestä on hyvin politisoitunutta Ukrainassa. Yhtäältä on malli, jossa rauha voidaan saavuttaa vain jatkamalla sotaa hinnalla millä hyvänsä; toisaalta on malli, jossa antautuminen ja vallattujen alueiden luovuttaminen Venäjän haltuun on rauhan tae.
Saakian kutsuu maratonin tarjoamaa vaihtoehtoista mallia turvalliseksi uudelleenyhdistymiseksi. Se on turvallinen paitsi Ukrainalle valtiona (takaa valtiollisen yhtenäisyyden) myös ukrainalaisille itselleen. Käytännössä jälkimmäinen tarkoittaa sitä, että myös Donbassin asukkaiden ihmisarvoa kunnioitetaan samalla tavalla kuin muiden ukrainalaisten. Julkinen maraton antaa mahdollisuuden kohdata maan sisäiset pakolaiset tasavertaisina ihmisinä.
Järjestäjät korostavat, että vuoropuhelu Donbassin vallattujen alueiden asukkaiden kanssa nähdään helposti käden ojentamisena viholliselle.
”Aika monelle ukrainalaiselle minkäälainen puhe yhdessäolosta, sovinnonteosta, anteeksiantamisesta ja yhteisymmärryksestä ei tule kyseeseen”, sanoo muun muassa keskustelutilaisuuksien moderaattorina toiminut tunnettu ukrainalainen toimittaja Andrei Kulikov.
Ivano-Frankivskin kaupungissa Länsi-Ukrainassa järjestetty Julkinen maraton oli vähällä loppua, ennen kuin se oli alkanutkaan. Sisään keskustelutilaisuuteen marssi joukko kovan linjan sotaveteraaneja, joiden mielestä konfliktialueet pitäisi erottaa muusta Ukrainasta, jos sotaa ei voida voittaa.
”Heti kun he huomasivat sanan uudelleenyhdistyminen, he ajattelivat, että kyse on Venäjä-mielisestä tempauksesta. Aluksi näytti siltä, että he haluavat tehdä lopun tilaisuudesta.”
Saakian ja muut järjestäjät saivat kuitenkin sotaveteraanien päät kääntymään. Saakian kysyi, kuinka hyvin sotaveteraanit tunsivat ukrainalaisten patrioottien eettiset periaatteet. Yksi näistä periaatteista on lapsien suojeleminen, Saakian vastasi itse.
”Kysyin: Aiotteko jättää Donbassin lapset sodan jalkoihin, oman onnensa nojaan?”, Saakian sanoi.
Argumentti tuntui purevan, ja sotaveteraanit istuivat alas. Lopulta he osoittautuivat koko tilaisuuden rakentavimmiksi keskustelijoiksi.
”Näin meillä olis myös seuraavia tilaisuuksia varten käytössä keinot saada tällaisia radikaaleja ryhmiä mukaan rakentavan vuoropuheluun”, Saakian kuvailee.
Hän korostaa, että aidon vuoropuhelun on mahdollista muuttaa ihmisten vihamielisiäkin käsityksiä toisistaan. Keskeistä on, että vuoropuhelu tarjoaa mahdollisuuden katsoa konfliktia ja sen syitä värittyneen tiedonvälityksen läpi.
”Tämä ei ole uskonnollinen tai etninen konflikti. Tällä konfliktilla ei myöskään ole historiallista taustaa. Ilman propagandaa on mahdollista katsoa todellisuutta toisesta näkökulmasta”, kuvailee Saakian.
Tunnettu ukrainalainen toimittaja Andrei Kulikov on muun muassa moderoinut Julkisen maratonin keskusteluja. Tutkija Julia Kaplan osallistui keskustelutilaisuuteen Kramatorskin kaupungissa.
Facebookilla ja paikallisella medialla tärkeä rooli tietoisuuden kasvattamisessa
Maratonia on tarkoitus lähitulevaisuudessa jatkaa uusissa kaupungeissa. Järjestäjien mukaan keskustelutilaisuudet ovat jo muokanneet asenteita, mutta tämä on vasta alku. Ukrainalaisten yhteinen visio maan tulevaisuudelle hakee vielä konkretiaa. Tilaisuuksissa vallitsi laaja yksimielisyys siitä, että vihapuheen on loputtava ja maan sisäisten pakolaisten tilannetta on helpotettava.
Facebookilla ja paikallisella medialla on tärkeä rooli tietoisuuden kasvattamisessa keskustelutilaisuuksista.
”Uskon, että tällä Maratonilla on hyvät tulevaisuudennäkymät. Nämä keskustelutilaisuudet ovat paikka, jossa ukrainalaiset voivat yhdessä etsiä ratkaisuja konfliktiin”, sanoo maratoniin osallistunut tutkija Julia Kaplan Strategisen tutkimuksen kansallisesta instituutista.
”Toivon, että tämän maratonin kautta löydämme yhteisen tavoitteemme ja kaikki asettuu paikoilleen”, kuvailee puolestaan Irina Gladka.
Järjestäjät toivovat, että lopputuloksena olisi tiekartta keinoista maan uudelleenyhdistämiseksi. Tämä tiekartta tuotaisiin myös poliitikkojen pöydälle.
Tatiana Mosentsevan ajatuksissa sota ei ole kaukana. Hänen vanhempansa asuvat edelleen Harkovassa. Kaupungissa on nyt suhteellisen rauhallista, mutta sota ja sen luomat jännitteet korostavat vuoropuhelun tärkeyttä eri ihmisten välillä.
”Meidän on hyväksyttävä, että elämme rinta rinnan erilaisilla mielipiteillä varustettujen ihmisten kanssa. Nämä ihmiset eivät välttämättä ole vihollisiamme. Riippumatta erimielisyyksistämme voimme silti löytää yhteisen maaperän. Tämä yhteinen maaperä auttaa meitä ylläpitämään rauhaa ja estää meitä ryhtymästä avoimeen konfliktiin.”
Julkisen maratonin ovat perustaneet CMI:n ukrainalaiset yhteistyökumppanit. Nämä yhteistyökumppanit ovat Ukrainian Center for Independent Political Research ja Humanitarian Initiative and Innovation Platform “The Joint Coordination Center”.
Antti Ämmälä/CMI