fbpx

Jemeniläinen Najat Jumaan vaatii miehiä yhteistyöhön naisten kanssa: ”Rinta rinnan voimme nostaa tämän maan sodasta”

Julkaistu 19.9.2018

Sulkemalla naiset pois rauhanpöydistä heitetään hukkaan paljon osaamista, joka auttaisi konfliktin ratkaisussa, sanoo professori Najat Jumaan.

Najat Jumaan, jemeniläinen professori ja kansalaisaktivisti.

Arabian niemimaan eteläkärjessä sijaitsevan Jemenin yli kolme vuotta jatkunut sota on johtanut maailman pahimpaan humanitääriseen kriisiin.

”On erittäin tuskallista seurata oman maan romahdusta. Siksi jokaisen jemeniläisen pitäisi tehdä hartiavoimin töitä rauhan eteen”, sanoo jemeniläinen professori Najat Jumaan.

Sanaan yliopiston taloustieteellisessä tiedekunnassa professorina työskentelevän Jumaan olo maansa tulevaisuudesta oli toiveikkaampi vielä muutama vuosi sitten. Ennen sotaa Jumaan osallistui yksityisen sektorin edustajana Jemenin kansallisena vuoropuheluna tunnettuun rauhanprosessiin.

Tuolloin jemeniläisten oli ensimmäistä kertaa mahdollista käydä aitoa vuoropuhelua maan kannalta tärkeimmistä kysymyksistä ja etsiä ratkaisuja, jotka olisivat kaikkien keskeisten ryhmien hyväksyttävissä.

Naiset osallistuivat vuoropuheluun sankoin joukoin.

”Minä ja siskoni yhdistimme voimamme ja ajoimme naisten aseman parantamista yhteiskunnan eri tasoilla”, Jumaan kuvailee.

Naiset saivat kansallisessa vuoropuhelussa hyväksynnän kiintiölle, jonka mukaan naisille pitää varata 30 prosenttia paikoista kaikessa poliittisessa päätöksenteossa.

”Naisten osallistuminen päätöksentekoon on tärkeä tekijä sodan estämisessä”, Jumaan kuvailee.

CMI oli kansallisessa vuoropuhelussa mukana tukemassa naisten osallistumismahdollisuuksia.

”Ehkä Jemenin tilanne olisi parempi, jos meillä olisi naispresidentti”

Kansallinen vuoropuhelu kuitenkin epäonnistui osittain. Osa maan ryhmistä ei osallistunut vuoropuheluun. Myös osa kansallisen vuoropuhelun linjauksista sivuutti tärkeiden ryhmien näkökannat. Lisäksi maan heikkenevät elinolot aiheuttivat turhautumista samalla, kun rauhanprosessi venyi ja venyi.

Rauhanprosessin ongelmat lisäsivät jännitteitä poliittisten ryhmien välillä, ja lopulta nämä jännitteet johtivat sotaan.

Kansallinen vuoropuhelu sai kuitenkin Jumaan sitoutumaan rauhantyöhön. Tällä hetkellä hän muun muassa kuuluu YK:n tasa-arvojärjestön UN Womenin tukemaan jemeniläisten naisjohtajien ryhmään, jonka tavoitteena on saada naisten ääni kuulumaan nykyisessä rauhanprosessissa.

Jumaan näkee kaksi tärkeää syytä sille, miksi naisille pitäisi saada tilaa rauhanpöytiin. Ensinnäkin naiset ovat Jumaan mielestä rauhantahtoisempia kuin miehet.

”Miehet loivat sodan. Heidän näkökulmansa on sodan näkökulma. Kuinka he voivat löytää tien rauhaan?”

Toiseksi, kun naiset eivät pääse rauhanpöytiin, heitetään hukkaan paljon osaamista, joka auttaisi konfliktin ratkaisussa.

”Jemenissä poliitikot yrittävät aina pitää naiset pois rauhanneuvotteluista, koska he ajattelevat, että naiset eivät ole tarpeeksi koulutettuja. Tämä on väärinkäsitys: meillä on paljon osaavia, koulutettuja naisia. Nämä naiset voivat rauhanpöydässä osoittaa miehille olevansa heidän yhteistyökumppaneitaan. Rinta rinnan voimme nostaa tämän maan sodasta.”

Jumaan mukaan kansainvälisillä järjestöillä, kuten YK:lla, on keskeinen rooli naisten osallistumismahdollisuuksien parantamisessa. YK voi vakuuttaa sodan osapuolet naisten roolin tärkeydestä ja opettaa naisille konfliktinratkaisutaitoja, Jumaan sanoo. Hän näkee myös CMI:n roolin ennen kaikkea asiantuntijana, joka pystyy parantamaan naisten rauhanvälitysosaamista.

Vaikeasta tilanteesta huolimatta on Jumaan mukaan merkkejä, että asenteet naisia kohtaan ovat muuttumassa myönteisemmiksi Jemenissä.

”On miehiä, jotka ovat alkaneet puhua tähän tapaan: ’Ehkä Jemenin tilanne olisi parempi, jos meillä olisi naispresidentti.’ Tai: ’Jos naiset pääsivät armeijaan, asiat olisivat paremmin.’ Näitä ääniä on vähän, mutta, yhtä kaikki, niitä alkaa kuulua.”