Suomen tarina herättää toivoa konfliktimaissa – Näistä tekijöistä rauha on rakentunut 100 vuodessa

Vahva demokratia ja hyvinvointivaltio ovat tehneet sadassa vuodessa Suomesta yhden maailman vakaimmista valtioista. Poliittisen kulttuurin luonne on helpottanut yhteisistä asioista sopimista.

Sodankylän Torvisen kansakoulun oppilaita 1920-luvun puolivälissä. Kuva: Wikimedia Commons: https://commons.wikimedia.org/wiki/File:Torvisen_kansakoulu_1924-26.jpg

Suomen tarina herättää toivoa maissa, joissa CMI tekee töitä konfliktien ratkaisemiseksi. Poikkeuksellisen verisen sisällissodan ja muiden vaikeiden vaiheiden jälkeen Suomi on noussut sadassa vuodessa yhdeksi maailman vakaimmista valtioista.

Kokosimme joukon asiantuntijoita pohtimaan, mistä Suomen yhteiskuntarauha on rakennettu.

Rauhan perusta on vahvassa demokratiassa ja asteittain rakennetussa hyvinvointivaltiossa. Poliittisen kulttuurin pragmaattisuus on helpottanut yhteisistä asioista sopimista.

Kelan yhteiskuntasuhteiden johtajan, professori Olli Kankaan mukaan on hyvä muistaa, että osa rauhanrakennuksesta on ollut suunnitelmallista, osa ei.

”Luonnollisesti näin jälkeenpäin katsottuna syntyy aika huikea tarina maasta, joka oli vielä 100 vuotta sitten yksi Euroopan köyhimmistä maista”, Kangas kuvailee.

Myös ulkoisilla tekijöillä on aina ollut oma roolinsa. Esimerkiksi sisällissodan päättymisen jälkeen kehitys olisi voinut olla toisenlainen, jos Suomesta olisi Saksan tuella tullut kuningaskunta tasavallan sijaan.

”Vielä vuosi sisällissodan päättymisen jälkeen oli aika epätodennäköistä, että päädyttäisiin kansaa yhdistävään malliin. Vastarintaa oli paljon. Työtä erilaisten yhteiskunnallisten ongelmien ratkaisemiseksi jouduttiin tekemään pitkään”, kuvailee Helsingin Sanomien pääkirjoitustoimituksen esimies Matti Kalliokoski.

Osuuskunnat olivat tärkeitä eri yhteiskunnan jakolinjat ylittäviä yhteistyön paikkoja 1930-luvulla. Kuvassa Kyminlaakson osuusliikkeen myymälä numero 13. Kuva: Suomen valokuvataiteen museo

Yhteisten asioiden hoitamisen eetos

Suomen sisällissodan ratkaisutaisteluita käytiin tasan 100 vuotta sitten Tampereella.

Valkoisten voittoon punaisista päättynyt sota oli yksi Euroopan verisimmistä. Se ajoi suomalaiset syvään kostonkierteeseen. Jäljet tuntuvat yhä.

Sisällissodan syttymiseen vaikuttivat niin eriarvoisuus kuin Venäjän vallankumous ja sen mukanaan tuoma valtatyhjiö. Sodasta toipumista puolestaan edesauttoi se, että yhteiskunnassa oli olemassa perusta, jolle rakentaa. Suhteellisen toimiva, Ruotsista periytynyt hallinto jatkoi Venäjän vallankin alla.

Yksi tämän hallinnon keskeinen piirre oli paikallisdemokratia ja vireä kansalaisyhteiskunta. Suomalaisen kansanvallan siemenet kylvettiin juuri tällä paikallistasolla. Maaseudulla erilaiset jakolinjat ylittävän yhteistyön paikkoja olivat niin seurakunnat, osuuskunnat kuin erilaiset yhdistyksetkin. Näissä naiset olivat usein aktiivisesti mukana.

”Syntyi yhteisten asioiden hoitamisen eetos. Tämä oli keskeinen edellytys sisällissodasta toipumiselle”, kuvailee historiantutkija Johanna Rainio-Niemi.

Sisällissota toi muutoksen myös paikallishallinnon suurimpaan ongelmaan. Kansalaiset olivat vuonna 1906 saaneet yleisen ja yhtäläisen äänioikeuden eduskuntavaaleissa, mutta kunnallisvaaleissa äänioikeus oli sidottu tuloihin. Näin suuri osa työläisväestöstä oli ilman äänioikeutta.

Tämä demokratian puute paikallistasolla oli Rainio-Niemen mukaan yksi syy sisällissodan syttymiseen. Ensimmäiset yleiseen ja yhtäläiseen äänioikeuteen perustuvat kunnallisvaalit järjestettiin joulukuussa 1918.

Varsinkin sisällissodan jälkeisinä ensimmäisinä vuosikymmeninä syntyi monia vaaran paikkoja, jolloin konflikti olisi voinut leimahtaa uudelleen. Yhteisymmärryksen löytymisessä auttoi suomalaiselle poliittiselle kulttuurille tyypillinen pragmaattisuus.

”On paljon poliittisia kulttuureja, joissa tätä pragmaattisuutta ei ole, vaan periaatteet painavat paljon enemmän. Suomessa kansallisen edun tai kokonaisuuden nimissä on pystytty palkitsemaan niitä, jotka ryhtyvät yhteistyöhön”, Johanna Rainio-Niemi kuvailee.

Naisia töissä vakuutusyhtiö Kansan konttorissa Helsingissä 1920-luvun lopulla. Kuva: Suomen valokuvataiteen museo

”Koulussa lahtarin lapsi ja punikin penikka istuivat vierekkäin samassa pulpetissa”

Olemassaolevat yhteiskunnalliset rakenteet auttoivat monissa uudistuksissa, joita pantiin toimeen sisällissotaa seuranneina vuosina. Jokaisella niistä oli roolinsa eheyden rakentajana.

Johanna Rainio-Niemi muistuttaa, että 1920- ja 30-luvuilla monien uudistusten takana olivat etenkin sosiaalihallinnon virkamiehet, joiden työssä lainmukainen hallinto, virkamiesetiikka ja yhteiskunnallinen eheys olivat suuremmassa roolissa kuin sodassa hävinneen osapuolen jatkuva rankaiseminen.

1918 säädetty torpparivapautuslaki teki maaseudun köyhistä maanomistajia, mikä tyynnytti mieliä.

”Ihmiset sidottiin turpeeseen”, kuvailee professori Olli Kangas.

Yleinen oppivelvollisuus antoi kaikille mahdollisuuden käydä koulua yhteiskunnallisesta asemasta ja varallisuudesta riippumatta. Kansakoulu oli tullut joka kylään.

”Koulussa ’lahtarin lapsi’ ja ’punikin penikka’  istuivat vierekkäin samassa pulpetissa, söivät samaa ruokaa ja kävivät samassa ulkohuusissa. Tuli nopeasti olo, että aika samanlaisiahan tässä ollaan”, kuvailee professori Kangas.

Samaa yhteenkuuluvuutta ovat rakentaneet myös muut kansa-etuliitettä käyttävät sosiaalipoliittiset uudistukset. Tällainen oli esimerkiksi 1930-luvun lopulla luotu kansaneläkejärjestelmä. Vanhuuden ja työkyvyttömyyden turvaavaan kansaneläkkeeseen oli oikeus kaikilla suomalaisilla.

Armeija on Suomessa sukupolvesta toiseen luonut siteitä eri taustoista tulevien nuorten miesten välille. Yleinen asevelvollisuus säädettiin pian sisällissodan päättymisen jälkeen. Talvi- ja sitä seuranneessa jatkosodassa valkoiset ja punaiset taistelivat rinta rinnan yhteistä vihollista vastaan.

Rainio-Niemi pitää yleistä asevelvollisuutta varsinkin toisen maailmansodan jälkeisessä Suomessa yhtenä kansallisen yhtenäisyyden selkärankana. Professori Kankaan mielestä asevelvollisuutta voi tässä mielessä verrata koulujärjestelmään.

”Asevelvollisuushan on ollut loistava malli opettaa nuorille miehille oikeanlaista isänmaallisuutta. Sillä on ollut tärkeä rooli myös kansalaisuuden rakentajana”, Rainio-Niemi sanoo.

CMI:llä keskusteluun osallistuivat neuvonantaja Emmi Hänninen (vas.), historiantutkija Johanna Rainio-Niemi, viestintäjohtaja Elina Lehtinen ja Helsingin Sanomien pääkirjoitustoimituksen esimies Matti Kalliokoski. Etualalla vasemmalta CMI:n hankkeiden hallinnasta vastaavan tiimin johtaja Oskari Eronen, presidentti Ahtisaaren toimiston johtaja Riikka Marjamäki ja Kelan yhteiskuntasuhteiden johtaja, professori Olli Kangas.

Naisten asemalla suora yhteys yhteiskunnan vakauteen

Naisten aseman parantaminen on ollut osa sitä suomalaiselle yhteiskunnalle tyypillistä periaatetta, että samat oikeudet kuuluvat kaikille.

Naisaktivistit peräänkuuluttivat Suomessa tyttöjen koulutuksen tärkeyttä jo 1850-luvulla. Ensimmäisinä maailmassa suomalaiset naiset saivat täydet poliittiset oikeudet vuonna 1906.

Vaikka naisten asema parani edelleen useiden uudistusten myötä itsenäisyyden ensimmäisinä vuosikymmeninä, Johanna Rainio-Niemi muistuttaa, että Suomen nousu yhdeksi maailman tasa-arvoisimmista maista on varsin tuore ilmiö.

”Vasta suuret ikäluokat ovat tämän vallankumouksen tehneet.”

Yksi keskeinen tekijä tässä muutoksessa oli erilaisten vanhempainetuuksien laajeneminen Suomessa ja muissa Pohjoismaissa 1970-luvun alusta lähtien. Etuudet helpottivat naisten työ- ja perhe-elämän yhdistämistä. Sosiaaliturvan uudistuksia tukivat muutokset verojärjestelmässä. Pohjoismaissa on käytössä perhekohtaisen verotuksen sijaan yksilökohtainen verotus, mikä kannustaa naisia käymään töissä.

Naisten asemalla on suora yhteys yhteiskunnan vakauteen, ja siksi myös CMI haluaa saada naisten äänen kuuluviin rauhantekijöinä. Naiset tuovat konflikteihin näkökulmia ja ratkaisuja, jotka muuten jäisivät ratkaisuyrityksissä hyödyntämättä.

Naisilla oli tärkeä rooli myös, kun kahtijakautunut Suomi otti sisällissodan jälkeen ensiaskeleitaan eheytymisen tiellä. Äidit ottivat asiakseen sotaorpojen auttamisen riippumatta siitä, millä puolella heidän vanhempansa olivat taistelleet.

Antti Ämmälä/CMI