Vaikuttaminen on etuoikeus
“Arvoisa presidentti Kekkonen”, aloitti 9-vuotias Maria Ahlström kaunokirjaimin kirjettä tasavallan ykkösmiehelle. Elettiin vuotta 1973. Tomeraa tyttöä huoletti kotipaikkansa Lauttasaaren vaarallinen hyppyrimäki, jossa joku voisi vielä loukkaantua.
“Mikset tee asialle mitään”, haastoi isä tytärtään, “Kirjoita vaikka presidentille!”
Ja Mariahan kirjoitti. Kirje seilasi Tamminiemeen Tyynenmeren saaristosta, jonne perhe oli asettunut vuodeksi isän sapattivapaalle. Kaikkien yllätykseksi kolahti postiluukusta kuukausia myöhemmin vastaus Kekkosen adjutantilta, joka kiitti nuorta neitiä tarkkaavaisuudesta. Kun Ahlströmin perhe seuraavana vuonna saapui koto-Suomeen, oli hyppyrimäki purettu.
“Premium-lahjoittajana olen mukana luomassa ammattilaisille mahdollisuuden tehdä työnsä hyvin, ja saan läheltä seurata miten isoja asioita ratkotaan”, sanoo Maria Bondestam.
Paneudutaan syiden juurelle
“Yhteensattuma varmaankin, kuka tietää”, naurahtaa nykyiseltä nimeltään Maria Bondestam yli 40 vuotta myöhemmin helsinkiläisessä kahvilassa. Sattumaa tai ei, tahto vaikuttaa yhteisiin asioihin ei ole sammunut. Siksi sairaanhoitajaksi valmistunut nainen haluaa myös antaa panoksensa rauhan hieromiseen konfliktialueilla.
“Ilman rauhaa ei ole mitään. Ei kenelläkään ole mahdollisuuksia tai oikeuksia sodassa. On tärkeää paneutua syiden juurelle ja ennaltaehkäisyyn”, pohtii Bondestam. Hän kuuluu Premium-lahjoittajarinkiin, jossa kukin tukee CMI:n ponnisteluja rauhan eteen 2000 eurolla vuodessa.
Keskustelua vastuusta
Ahlströmin teollisuussukuun syntyneelle naiselle yhteiskunnallisen vastuun kantaminen kulkee verenperintönä. Sukuyrityksen perustajat Antti ja Eva Ahlström olivat 1800-luvun lopulla merkittäviä hyväntekijöitä, jotka uskoivat siihen, että omaisuus velvoittaa.
“Itse ajattelen, että vaikuttaminen on ennenkaikkea etuoikeus”, viisikymppinen Bondestam sanoo ponnekkaasti. Auttamisen merkitys konkretisoitui maailmalla, jossa vierähti perheen kanssa 15 vuotta.
”Harmaaksi saastuneen kiinalaiskaupungin lastenkodissa työskenneltyäni tuli nähtyä, ettei maailma ole kaikille hyvä paikka.”
Kun Bondestam muutti takaisin Suomeen 2000-luvun puolivälissä halusi hän herättää keskustelua vastuusta.
”Jos me taloudellisesti riippumattomat ihmiset emme vastuuta kanna, niin ketkä sitten? Ja jos nyt ei ole oikea aika toimia, niin milloin?”
Realismia peliin hyväntekemisessä
Vuonna 2010 Bondestam perusti yhdessä muiden suvun naisten kanssa Eva Ahlströmin säätiön, joka keskittyy tukemaan vähäosaisia perheitä ja erityisesti naisia ja lapsia asiantuntevien järjestöjen kautta.
Bondestamin mukaan hyväntekemisessä pitää kuitenkin olla realisti. Jokaista sydäntä riipaisevaa orpokotia ei ole mahdollista tukea. On tärkeää satsata vaikuttavuuteen ja tukea luotettavia tahoja.
“Pelkkä rahan lahjoittaminen saattaa kuulostaa kylmältä. Mutta on viisautta myöntää, ettei itse ole kaikessa asiantuntija. Antakaa nyt hyvät ihmiset resursseja niille, jotka homman osaavat.”