Digitalisaatio, uudet teknologiat ja rauhanvälitys – mikä rooli Suomelle rauhanteknologioiden kehittäjänä?

CMI:n vs. toiminnanjohtaja Hanna Klinge.

PeaceTech eli rauhanteknologia ovat nouseva trendi kansainvälisen rauhanvälityksen ja konfliktienratkaisun kentällä. Suomalaisella teknologia- ja rauhanvälitysosaamisella voitaisiin vauhdittaa huomattavasti PeaceTech-kehitystyötä. Mutta mistä PeaceTechissä on kysymys?

Sota ja rauha eivät ensimmäisinä nouse mieleen, kun pohditaan digitalisaation vaikutuksia maailmaan. Useimmat kuitenkin muistavat edelleen Pohjois-Afrikan ja Lähi-idän ”Twitter-vallankumoukset”, jotka osoittivat, että sosiaalisen media ja muut viestintäsovellukset voivat olla tärkeitä kanavia yhteiskunnalliselle muutokselle.

Teknologinen kehitys tuottaa myös aseita ja työkaluja vallankäyttöön konflikteissa. Teknologia muovaa sodankäynnin luonnetta – terroristijärjestöt, diktatuurit ja sotilaalliset ryhmät valjastavat uutta teknologiaa omiin tavoitteisiinsa. ISIS-terroristijärjestön värväys- ja propagandakoneisto länsimaissa rakentui vahvasti sosiaalisen median ja sen manipuloimisen ympärille. Valtiot ovat integroineet informaatiosodan osaksi toimintaansa: konfliktit Ukrainan ja Lähi-idän alueella linkittyvät vahvasti mediakentän manipulointiin.

Hyvä uutinen on se, että samaan aikaan mietitään, miten teknologian avulla voidaan parantaa rauhanvälitysprosesseja ja -käytäntöjä. Esimerkiksi YK on kehittänyt rauhanvälittäjien käyttöön Digital Toolkitin, jossa on esimerkkejä konkreettisista työkaluista konfliktianalyysiin, vuorovaikutukseen konfliktin osapuolten kanssa, inklusiivisuuden vahvistamiseen sekä strategiseen viestintään.  Fakta on kuitenkin se, että teknologian hyödyntäminen rauhanvälityksessä on alkuvaiheessa, ja esimerkkejä konkreettisista käytännön sovelluksista on vähän.

Mistä lisää PeaceTech-osaamista?

CMI panostaa teknologioiden hyödyntämiseen rauhanvälityksessä. Konflikteja (toimijoita, kiistakysymyksiä ja niiden välisiä suhteita) voidaan mallintaa verkostoanalyysin ja big data -analyysin avulla. Näin voidaan parantaa rauhanvälitystyötä tukevaa konfliktianalyysia ja vaikuttavuusarviointia.

Toisaalta panostetaan osallistavan päätöksenteon ja ennakoinnin verkkopohjaisten työkalujen kehittämiseen, koska niiden avulla voidaan kerätä ja visualisoida eri ryhmien ajatuksia, suosituksia ja arvioita liittyen rauhanprosessiin. Tällä hetkellä teknologian ilmeisin hyöty meille rauhanvälittäjille ovat olleet virtuaaliset dialogit, jotka tekevät työn mahdolliseksi korona-aikana.

Yksi syy rauhanteknologioiden hitaaseen kehitykseen on se, että niiden kehittäminen vaatii monenlaisen osaamisen yhdistämistä eikä rauhanvälitysyhteisöstä löydy tätä kaikkea osaamista: uutta teknologiaa ei synny ilman teknologian kehittäjien osallistumista tähän työhön. PeaceTech-ekosysteemiin tarvitaan yrityksiä, innovoijia, tutkijoita – monialaista yhteistyötä. Tarvitaan myös uusia alustoja yhteistyön käynnistämiseen.

Pitäisikö meidän nostaa Suomi PeaceTechin ykkösmaaksi? Meillä on vahvaa osaamista niin rauhanvälityksen kuin teknologian saralla. Suomalainen arvopohja ja asemamme pienenä, riittävän neutraalina maana myös luo rauhanteknologioiden kehittämiselle hyvä mahdollisuudet.

Viime kädessä tässäkin teknologian hyödyntämisessä on kyse luottamuksesta, eettisyydestä ja ihmisten osallistumismahdollisuuksista – kysymyksistä, jotka ovat tärkeitä meille kaikille.