fbpx

Suomen uusi Afrikka-strategia

Julkaistu 9.12.2019

Suomi tähyää nyt Afrikkaan. Hallitukselta on ensi vuonna tulossa laatuaan ensimmäinen maanosaan keskittyvä strategia. Strategian on tarkoitus kattaa useampia hallinnon aloja, eikä se keskity pelkästään kehitysyhteistyöhön. Onko nyt siis herätty siihen, että Afrikan tulevaisuudella on vaikutuksia myös Suomeen?

CMI.n eteläpuolisen Afrikan yksikön päällikkö Tiina Kukkamaa-Bah.

Afrikan väestö on nuorta — ja kasvaa. 1,3 miljardin asukkaan manner tuntuu jälleen kiinnostavan. Afrikan kehitysnäkymät, demokratiakehitys ja konfliktit vaikuttavat suoraan myös Eurooppaan, joten selvää on, että Afrikan kehitys on meidän kaikkien intresseissä. Toivottavaa on, että strategian myötä Suomessa tullaan seuraamaan Afrikan maiden poliittista kehitystä entistä tarkemmin. Suunnitelma Suomen edustustoverkon laajentamisesta Afrikassa tarjoaa tähän osaltaan hyvän mahdollisuuden. Afrikka-strategian ajankohtaisuuteen vaikuttavat niin kauppa- ja turvallisuuspoliittiset intressit kuin maahanmuuttokysymykset. Eri tahot ovat jo vuosia vaatineet lisäpanostusta maahanmuuton juurisyihin puuttumiseen.

Maailmassa on enemmän konflikteja kuin koskaan kylmän sodan päättymisen jälkeen, mutta niiden luonne on muuttunut. Afrikan konflikteilla on nykyään yhä enemmän vaikutuksia myös yli kansallisrajojen. Tällä hetkellä Afrikassa on meneillään useita niin sanottuja ”unohdettuja konflikteja” joihin ei ole ratkaisuja näköpiirissä. Ensi vuonna on tulossa myös monet kriittiset vaalit, joihin liittyy väkivaltaisen konfliktin riskejä.

Viime vuosikymmenten vahva usko demokratian leviämiseen ja vahvistumiseen myös Afrikassa on kohdannut haasteita ja näemme monissa maissa demokratiakehityksen hidastumista tai jopa takapakkia. Poliittisten oikeuksien ja kansalaisvapauksien tila on heikentynyt Afrikassa ja muun muassa autoritaarinen hallinto, syvälle juurtunut korruptio, kasvava eriarvoisuus, populismi ja poliittinen väkivalta aiheuttavat myös monissa Afrikan maissa haasteita.

Toisaalta positiivisena voidaan nähdä kasvava kysyntä demokratialle. Afrobarometer -tutkimuslaitoksen mukaan demokratian kysyntä ja tarjonta eivät kohtaa. Erityisesti kaupunkilaiset ja nuoret vaativat osallisuutta päätöksenteossa, demokraattista hallintoa sekä päätöksenteon vastuullisuutta. Tähän liittyy myös keskeisesti kasvava eriarvoisuus. Sudanissa hallinnon vaihdossa onnistuttiin, Etiopiassa on meneillään merkittäviä hallinnon uudistuksia, Guineassa vaaditaan presidentin kunnioittavan virkakausien rajoituksia ja Algeriassa mielenosoitukset ovat jatkuneet jo kuukausia.

Paras pitkän aikavälin keino konfliktinratkaisussa onkin demokraattisen hallinnon vahvistaminen, ja yhteiskuntarauhan säilyttämisen kannalta erityisesti merkittäviä ovat toimivat ja legitiimit instituutiot, jotka tuottavat yhteistä hyvää, eli toimivia palveluita kansalaisille ja nauttivat sitä kautta kansalaisten luottamuksesta. Keskeistä on myös kansalaisten mahdollisuudet osallistua päätöksentekoon.

Olennaista on myös, miten käytettävissä olevat resurssit jaetaan. Usein kyse ei ole resurssien puutteesta, vaan niiden hallinnasta. Miten Afrikan maiden kansalaiset voivat itse päättää varojen hallinnasta koko kansan, ei vain pienen eliitin, hyväksi. Tämä vaatii laaja-alaista osallistumista.

Afrikka-strategian valmistelu tarjoaa nyt hyvän mahdollisuuden tarkastella Suomen lisäarvoa ja panostaa sinne, missä Suomen osaamiselle voisi olla kysyntää. Suomen hallitusohjelman mukaan Suomi on maailmalla kokoaan suurempi. Rauhanvälitys on enenevissä määrin tunnustettu tehokkaaksi ja edulliseksi keinoksi puuttua konflikteihin ja niiden juurisyihin. Suomella on rauhanvälityksessä vahvaa erityisosaamista, jolle on käyttöä tässä maailmantilanteessa ja Suomen hyvä maine Afrikassa tarjoaa tähän mahdollisuuksia. Mitä tulee konfliktinehkäisyyn ja rauhanvälitykseen Afrikassa, esimerkiksi CMI:n yhteistyö Afrikan Unionin kanssa tähtää Afrikan maiden oman rauhanvälitysosaamisen ja konfliktin ratkaisun vahvistamiseen. Afrikan tulevaisuuden tulee olla afrikkalaisten itsensä käsissä.

Kirjoitus on alun perin julkaistu Uuden Suomen Vieraskynä-palstalla. Kirjoitus on osa CMI:n ja Uuden Suomen blogiyhteistyötä.